Matkani sijoittajaksi

Tässä kirjoituksessa käyn läpi matkaani sijoittajaksi. Olen ollut pienestä saakka säästäväinen ihminen, lahja- ja kesätyörahat ovat pääasiassa päätyneet säästöön tilille. Saan turvallisuuden tunteen, kun pankkitilillä on puskuria yllättäviä tapahtumia varten. Säästöt ovat mahdollistaneet mm. paikkakuntien välisiä muuttoja ja takuuvuokrien maksuja ilman huolia. Yliopisto-opintojen aikana havahduin, että ASP-tilin avaus voisi olla järkevää ja sinne pystyy opiskelijakin säästämään pienissä erissä tulevaisuuden asuntohaaveita varten.

Muuten ajatus sijoittamisesta tuntui vieraalta. Kotoa en ole saanut mallia sijoittamiseen, vanhemmillani ei ole ollut osakesijoituksia eikä sijoittamisesta ole puhuttu kotona. Heillä omaisuus on liittynyt oman kodin seiniin.

Pitkään ajattelinkin, että sijoittaminen on vaikeaa ja vaatii hurjasti ajankäyttöä ja opiskelua. Tätä kuvaa vahvistivat pari aikanaan yliopistolla käymääni rahoituksen kurssia. Opiskelin asiat ulkoa tenttiin todellisuudessa ymmärtämättä mitään. Silloin aika ei vielä ollut kypsä. Ainoa kursseilta saamani opetus, joka vielä muistuu mieleeni, oli hajauttamisen tärkeys.

Siirryttyäni työelämään säästöön jäi ihan huomaamatta enemmän rahaa tulotason noustessa. Sijoittaminen alkoi jo hieman houkuttamaan ja ajattelinkin, että asioista pitää ottaa jossain vaiheessa selvää. Kului vielä hetki, kunnes vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja aloin todella tutustumaan sijoitusmaailmaan.

Minulla on vahva tunne, ettei sukupolveni enää voi samalla tavalla luottaa yhteiskuntaan eläkkeiden maksun osalta. Syntyvyyden laskiessa ja väestön vanhetessa nykyisen eläkejärjestelmän ja eläkkeiden tasojen ylläpitäminen lienee mahdottomuus. Haluankin itse varautua eläkeikään sijoittamalla säästöjäni vuosikymmeniksi eteenpäin. Sijoituksilta toivon tulevaisuuden turvaa ja lisää liikkumavaraa elämään esimerkiksi eläkkeelle jäämisajankohdan suhteen.

Miten aloin tutustua sijoittamiseen? Huomasin lehdessä arvostelun Merja Mähkän ja Unna Lehtipuun uutuuskirjasta Sijoittajaksi 7 päivässä. Naisten kirjoittama kirja sijoittamisesta aloittelijoille suunnattuna kuulosti juuri siltä, mitä itse kaipasin. Varasin kirjan kirjastosta ja saadessani sen käteeni luin kirjan hartaudella läpi. Lukukokemus oli erittäin motivoiva ja avasi silmäni sille, että kuka tahansa pystyy tekemään sijoituksia. Ei ole pakko osata tutustua yksittäisten yritysten toimintaan ja tulevaisuuden näkymiin, vaan asian voi hoitaa helpommin sijoittamalla passiivisiin indeksirahastoihin ja ETF:iin.

Kirjan lukemisen jälkeen päädyin avaamaan arvo-osuustilin Nordnetiin ja aloitin tutustumaan palveluun ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin, kuten ETF-kuukausisäästämiseen. Palvelussa oli aiemmin hyvä Nordnet-koulu osuus, jossa pystyi suorittamaan rahasto- ja ETF-sijoittamisesta perustietoja sisältävät kurssit. Ihmettelen kovasti, kun en näitä enää onnistunut sivustolta löytämään. Lienevätkö hävinneet sivustouudistuksen myötä?

Tutustuin myös muuhun sijoituskirjallisuuteen, kuten Marko Erolan Paras Sijoitus -kirjaan, joka vakuutti minua entistä enemmän indeksisijoittamisesta. Koin myös varsin hyödylliseksi Sharevillen, eli Nordnetin tarjoaman sosiaalisen sijoitusverkoston. Erityisesti Aloittelijoiden kysymykset sekä Passiiviset indeksisijoittajat -ryhmät tarjosivat paljon hyödyllistä tietoa ja seuraan niitä edelleenkin.

Tietoa eri lähteistä yhdistelemällä aloin hitaasti luomaan omaa sijoitussuunnitelmaa ja miettimään, mistä rahastoista ja ETF:istä salkkuni voisi koostua. Salkun sisällöstä ajattelin kirjoittaa oman postauksensa lähiaikoina. Vuoden aikana salkku on täydentynyt muutamalla rahastolla, mutta peruskaava noudattaa edelleen alkuperäistä suunnitelmaa.

Tällainen on matkani tähän asti ja jatkossa onkin tarkoitus raportoida tapahtumia suoraan blogiin.

Miten sinä aloitit sijoittamisen?